Testaamisen ihanuus

Olin pari viikkoa sitten puhumassa puhumassa Kisakallion Urheiluopiston liikunnanohjauksen perustutkinto opiskelijoille mm. ryhmädynamiikasta valmennuksessa sekä pyöräilyvalmennuksesta. Opiskelijoita kiinnosti kovasti testaaminen pyöräilyssä, joten ajattelin hieman valottaa omia ajatuksia testaamisesta.

Omassa valmennuksessa Wattbikella tehtävä FTP testi on kaiken harjoittelun kulmakivi. FTP testi on luotu helpoksi kenttätestiksi, jolla voidaan määrittää harjoittelualueet sekä watteina eli tehona ja sykkeenä. FTP tulee sanoista functional thresold power eli käytänöllinen kynnysteho. FTP kuvaa tehoa jota ihminen pystyy pitämään n. tunnin ajan. FTP testi tehdään 20min testinä, jossa ajetaan mahdollisimman tasaisella teholla koko testin ajan. Käytännössä testi ajetaan niin kovaa kuin jaksetaan alusta loppuun. Testin keskisyke kuvaa kohtuullisen luotettavasti anaerobista kynnystä. Keskitehosta lasketaan ftp kertomalla se 0,95. Tästä lasketaan harjoittelualueet eri ominaisuusille.

FTP testi kertoo hyvin myös kunnon kehittymisestä. Mitä enemmän watteja tuotat, sitä kovemmassa kunnossa olet. Testi on myös helppo toistaa riittävän usein. Tällöin ollaan koko ajan kartalla kunnon kehittymisestä. Harvalla meistä on varaa käydä 2-3kk välein laboratoriossa testissä, wattbikeja löytyy kuitenkin jo monesta paikasta, esim Parolan Pyörähuollosta 🙂

14883486_1219094871443857_674461747859162506_o

Marko saanut testin loppuun

Tehopohjainen harjoittelu on äärimmäisen tuottavaa. Varsinkin kun testit ovat säännöllisiä saadaan harjoittelualueet päivitettyä aina oikealle tasolle. Tällöin harjoittelussa ei tule löysiä jaksoja koskaan ja parhaimillaan päästään jatkuvaan kehittymisen kehään, jolloin kunto nousee tasaisesti ja notkahduksia ei tule.

Tarvitaanko sitten sykemittaria enää mihinkään? Kyllä, sillä syke kertoo kuitenkin elimistön tilasta aika paljon. Harjoittelussa pitäisi aina seurata useampaa suuretta koko ajan. Vaikka syke on reagoinniltaan hidas, kannattaa omaa pumppua kuunnella. Mikäli syke käyttäytyy epänormaalisti harjoituksessa, kannattaa pysähtyä miettimään onko jotain vialla. Ja nyt sitten hereillä, sykettä pitää seurata pitkään, jotta tiedetään mikä on normaalia. Viikon seurannalla ei vielä ole mitään arvoa, kuukauden seuranta kertoo jo jotain ja vuoden jälkeen tiedetään melko varmaan mitä elimistölle kuuluu harjoituksessa sykkeen perusteella. Lisäksi sykemittari on suhteellisen edullinen laite hankkia. Hyvän mittarin saa jo reilulla sadalla eurolla. Lisäksi pitää muistaa, että sykettä on mitattu kauan ja huippu-urheilijat ovat luottaneet omassa harjoittelussaan sykepohjaiseen tehon mittaamiseen, joten syke ei ole huono indikaattori. Sykepohjaisella harjoittelulla on saatu huimia tuloksia aikaan.

Sykkeen lisäksi kannustan omia valmennettavia arvioimaan aina tunnetta harjoituksessa. Tunne on itseasiassa äärimmäisen hyvä mittari harjoituksen tehon mittaamiseen, ihmiset eivät vain tahdo enää luottaa itseensä, kun mittari kertoo toista. Itse suosin PE lukemaa (perceived exertion) 1-10. 1 on lepotila ja 10 on maksimaalisin rasitus mitä voi kuvitella. Peruskestävyyslenkkien taso tulisi olla jossain 3-5 tasoa, vauhtikestävyys 6-8 ja maksimikestävyys 9-10.

Mikäli haluat kehittyä pyöräilijänä, suosittelen säännöllistä oman kunnon testaamista. Tällöin katsot aina totuutta silmiin etkä elä luulossa, että kunto nousee. Läheskään aina se ei nouse. Mikäli kuntotestaus ja tehoperusteinen harjoittelu kiinnostaa, ota yhteyttä. Etsitään juuri sinulle sopivin ratkaisu

Mainokset